“Kun mä asuin Tukholmassa, mä en osannut karttaa. Tai siis korjaan: en mä ikinä osaa
karttaa. Mun hahmotushäiriön takia kartat on mulle vaan kiemurtelevan kuvioisia ja
värikkäitä paperinpalasia.
Voitte kuvitella, että koulun suunnistus oli ihan yhtä kauheutta! Mutta minä pidin itsestäni
kiinni ja mä olin varma, että mä saan jonkun sellaisen parin, jonka kanssa me voidaan
suunnistaa silleen, että me ei eksytä reitiltä. Me eksyttiin vaan kerran ja rämmittiin jossain
suossa.”
Kuuntele ensimmäinen Saako oppia kokemustarinoita -podcast Soundcloudissa.
Voit lukea podcastin tekstivastineen Hahmotushäiriö on luova tapa tehdä asiat toisin. (Linkki aukeaa uuteen välilehteen.)
