Rinnalla kulkeva ohjaus digitaalisissa toimintaympäristöissä – saavutettavuus ja pohdinnan arvoiset seikat suunnittelussa

Yleinen

Keltain Snapchat-kuvake kännykän näytöllä. Vieressä vihreä lyijykynä ja paperia.

”Teknologia sulautuu kaikkeen” on yksi Sitran vuonna 2020 julkaisemista megatrendeistä. Se on sekä globaalilla että kansallisella tasolla näkyvä kehityssuunta. (Dufva 2020: 3.) Myös suuri osa opiskelusta tehdään nykyään digitaalisia työkaluja hyödyntäen ja verkkopohjaisilla alustoilla. Yhteishaku tapahtuu verkossa. Koulussa tehtäviä ja kokeita saatetaan tehdä digitaalisilla oppimisalustoilla. Tässä on sekä plus- että miinuspuolia. Digi kun ei ole kaikille yhdenvertaisesti saavutettavaa.

Saavutettavat koulutuspolut ja oikeus oppia on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) hanke. Hanke kulkee nimellä Saako oppia ja sen tavoitteena on edistää koulutuksellista tasa-arvoa ja digitaalisten oppimis- ja ohjaamisympäristöjen saavutettavuutta. Ehkä yksi suurin syy, jonka takia sosiaalialan opintoihin päädyin, oli kiinnostukseni saavutettavuuden käsitteeseen ja saavutettavuuden edistämiseen. Lisäksi minulla on omakohtaista kokemusta mutkittelevasta koulutuspolusta, joten minulle koulutuspolkujen helpottaminen on hyvin lähellä sydäntä.

Hankkeessa pyritään luomaan saavutettavaa digiohjauksen ympäristöä ja sen suosituksia. Tehtävänäni onkin ollut pohtia, mitä rinnalla kulkeminen ohjauksessa tarkoittaa, ja mitä se voisi olla digitaalisissa ympäristöissä. Tässä kirjoituksessa pohdin, millaisia saavutettavuuden asioita olisi digiympäristöä suunniteltaessa otettava huomioon ja, millaisilla ehdoilla rinnalla kulkevaa ohjausta verkossa voisi toteuttaa.

 

Saavutettavuus

Esteettömyys ja saavutettavuus ovat olleet tapetilla monessa paikkaa etenkin viime vuosina, sillä viime vuosikymmenen aikana säädetyt EU:n esteettömyysdirektiivi (2019) ja saavutettavuusdirektiivi (2016) koskevat Suomessa monia yhteiskunnan palveluita tuottavia toimijoita. Nämä direktiivit ovat johtaneet esimerkiksi uusien lakien säätämiseen (ks. Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019). EU ja Suomi ovat allekirjoittaneet YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, eli lyhyemmin YK:n vammaissopimuksen, jonka myötä nyt direktiiveillä ja lainsäädännöllä osaltaan yritetään saattaa sopimuksessa kuvattuja oikeuksia toteen (Gustafsson 2019).

YK:n vammaissopimuksen 9. artikla esteettömyydestä ja saavutettavuudesta peräänkuuluttaa yhdenvertaisempaa, erilaisiin tarpeisiin sopivaa maailmaa. Sopimuksen 21. artiklalla taas pyritään siihen, että sopimuksen allekirjoittaneissa valtioissa edistettäisiin ja varmennettaisiin keinoja siihen, että vammaisten ihmisten oikeus sanan- ja mielipiteenvapauteen sekä tiedonsaantiin toteutuisi. (Suomen YK-liitto 2015: 29, 44.)

Esteettömyydellä viitataan usein fyysisen ympäristön ja tilaratkaisujen esteiden poistamiseen. Saavutettavuuden ajatellaan yleisesti liittyvän puolestaan ”aineettomaan” ympäristöön, kuten mahdollisimman monelle saavutettavissa olevat verkkoympäristöt, viestintäkeinot ja palvelut. Saavutettavuuteen kuuluu myös sosiaalinen saavutettavuus, joka on asenteiden ja ilmapiirin muodostamaa. Riippumatta ihmisen toimintakyvystä, hänelle tulisi voida olla helppoa käyttää palveluita. (Invalidiliitto.) Nämä kaikki saavutettavuuden osa-alueet tulee huomioida myös verkko-ohjausympäristöissä; niiden suunnittelussa, toteutuksessa ja ohjauskäytänteissä.

Sormi kännykän näytöllä.

Verkko-ohjausympäristön tulisi olla saavutettavia eri tavoin.

Digitaalisessa ohjausympäristössä tulee olla huomioituna saavutettavuuden näkökulma monipuolisesti. Suunnittelussa ja toteutuksessa on huomioitava monenlaisia asioita. Voiko ohjausympäristössä navigoida teksti ääneksi -toiminnolla? Millaiset laitevaatimukset ohjausympäristön käyttöön ovat? Ovatko ohjausympäristön toiminnot selkeitä ja ohjeet helposti löydettävissä ja ymmärrettävissä? Ja ehkä tärkeimpänä: onko asiakkaalla tietotaitoa käyttää verkkoympäristöä?

Rinnalla kulkeva ohjaus

Rinnalla kulkevalle ohjaukselle en ole löytänyt yksiselitteistä ja yleisesti käytössä olevaa määritelmää. Maija Rusila on Pro gradu -tutkielmassaan tutkinut rinnalla kulkevuuden käsitettä, ja hänkään ei löytänyt käsitteelle yksityiskohtaista selitettä tai kattavaa teoreettista kuvausta (Rusila 2016: 36).

Sen perusteella, mitä erilaisista lähteistä (ks. esim. Rusila 2016 ja Soste 2019) olen lukenut, olen tullut siihen tulokseen, että rinnalla kulkeva ohjaus on kokonaisvaltaista ja lähtee asiakkaan yksilöllisistä tarpeista. Valo-Valmennusyhdistyksen Nuorisotakuutalon verkkosivustolla kuvataan, että henkilökunta kulkee nuoren rinnalla kohti nuoren omaa osallisuutta ja toimijuutta sekä hiljalleen myös työtä ja koulutusta kohti. Nuorisotakuutalon missiona on, että tavoitetut nuoret voisivat löytää luottamusta itseensä, toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan sekä hahmottaa oma itselle sopiva polku aikuiseen toimijuuteen.

Nuorisotakuutalon palvelulupauksissa on mainittu nuoren rinnalla kulkeminen sekä kuvattu, kuinka nuoren kohtaaminen ja ohjaaminen lähtevät aina siitä, mitkä nuoren tarpeet ovat ja milloin hän on valmis tekemään ohjauksessa asioita. Rinnalla kulkevaan työotteeseen kuuluu asiakkaan tarpeisiin mukautuva ja vastaava toiminta

Nuori pöydän ääressä läppäriedessään. Viereissä seisoo nainen, joka osoittaa läppäriä.

Nuoren kohtaaminen ja ohjaaminen lähtee ana nuoren tarpeista.

Hankkeessa asiakkaiden tarpeet, voimavarat ja digitaidot vaihtelevat laidasta laitaan. Jos halutaan kehittää asiakkaille verkko-ohjausalustoja, asiakkaat pitää myös opettaa käyttämään näitä alustoja. Esimerkiksi kouluissa olisi tärkeä opettaa verkko-oppimisalustojen käyttö opiskelijoille. Toisille verkkoalustan käyttäminen käy varmasti luonnostaan, mutta on myös niitä, jotka tarvitsevat enemmän tukea, jotta verkkoalustan käyttö itsenäisesti onnistuu. Kurssin opettajan olisi mielestäni myös tutustutettava orientaatiossa opiskelijat hänen luomaansa esim. Moodlen kurssialustaan. Yhteiset pelisäännöt alustalla voitaisiin sopia samalla.

Verkossa tapahtuva työ sosiaalialalla

Riippuu täysin asiakkaasta, kokeeko hän pelkän digiohjauksen itselleen sopivaksi. Joillekin verkkoalustalla tapahtuva ohjaus voi olla myös jopa helpompaa ja psyykkisesti saavutettavampaa kuin kasvokkain tapahtuva ohjaus. Kirsi Juhilan mukaan verkkoperustainen sosiaalityö parhaimmillaan lisää sosiaalipalveluiden saavutettavuutta ja se voi myös lisätä asiakkaan osallisuutta. Asiakkaalle voi olla tarjolla tietoa ja virtuaalisia tapaamisia tarjolla paikasta riippumatta. Ohjausta voi saada sekä saman- että eri aikaisesti. (Juhila 2018: 117–118.)

Juhila on kuitenkin kuvannut, että verkossa tapahtuvaan sosiaalityöhön liittyy toisaalta myös osallisuutta heikentäviä riskitekijöitä. Näitä riskitekijöitä ovat esimerkiksi mahdollinen asiakaskohtaamisen eriaikaisuus ja non-verbaalin kommunikaation puuttuminen. Tunteet, ilmeet ja eleet eivät välity verkkokommunikoinnissa samalla tavalla kuin kasvokkain. (Juhila 2018: 118–119.)

Pohdinta

Ohjauksessa on oltava mielestäni vaihtoehtoja. Asiakkailla on erilaiset valmiudet ja tarpeet. Joillekin diginä tapahtuva chat tai videotapaaminen toimii, toisille kasvokkain tapaaminen on parempi. Digiympäristöstä ja verkko-ohjauksesta on joka tapauksessa tehtävä mahdollisimman saavutettavaa, jotta yhä useampi voisi hyötyä myös verkossa olevista palvelumuodoista.

Keskiviikkoisin Nuorisotakuutalolla järjestettävissä Saako oppia -pajoissa olemme huomanneet, että nuoria on helpottanut se, että digitaalisia pajoissa käytettyjä toiminta-alustoja (esim. Padlet ja Jamboard) on tutkittu ja ihmetelty yhdessä ohjaajan kanssa. Voisiko olla mahdollista, että saavutettavuuden nimissä myös ohjauksessa, opinnoissa ja työelämässä käytettäviä digitaalisia työympäristöjä ihmeteltäisiin yhdessä asiakkaan tarpeiden ja valmiuksien mukaan? Voisiko rinnalla kulkevaan digiohjaukseen kuulua tavoite edetä kohti itsenäisempää verkkoalustan käyttöä?

Keltain Snapchat-kuvake kännykän näytöllä. Vieressä vihreä lyijykynä ja paperia.

Rinnalla kulkeva ohjaus vaatii ohjaan sopeutumista verkkoympäristöön.

Ohjaajan on osattava sopeutua verkkoympäristössäkin asiakkaan tarpeisiin, jos aikoo toteuttaa rinnalla kulkevaa ohjausta. Etenkin pidempiaikaisessa käytössä verkkoalustaa käyttävän olisi tunnettava ”tila” omakseen. Samaan tapaan kuin vaikkapa Nuorisotakuutalon fyysistä tilaa pyritään luomaan nuorten näköiseksi ja mahdollisimman monelle saavutettavaksi, on myös verkkoalustan oltava paikka ja tila, jossa nuori tuntee olonsa tervetulleeksi, mahdollisimman turvalliseksi, ja parhaassa tapauksessa, osalliseksi.

Blogin kirjoittaja Minni Wahlsten opiskelee sosionomiksi. Hän on tehnyt hankkeelle opintoihin liittyvän harjoittelun sekä vapaaehtoistyötä Valo-Valmennusyhdistyksen Nuorisotakuutalolla. Hän toimii samalla hankkeessa kokemusäänellä ja kanssakehittäjänä. Tekstissä pohditaan, mitä rinnalla kulkeva ohjaus verkkomuotoisissa toimintaympäristöissä voi olla. Yksi hankkeen osatoteutuksen tavoitteista on luoda malli rinnalla kulkevalle koulutuspolkujen digiohjaukselle.

Saako oppia -hanke kiittää Minnia arvokkaasta työstäsi hankkeessa!

Minni Wahlsten

 

Lähteet ja taustamateriaali

Dufva, Mikko 2020. Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä 162. https://www.sitra.fi/app/uploads/2019/12/megatrendit-2020.pdf Viitattu 7.4.2022.

Esteettömyysdirektiivi 2019. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv%3AOJ.L_.2019.151.01.0070.01.FIN&toc=OJ%3AL%3A2019%3A151%3ATOC

Gustafsson, Henrik 2019. Digipalvelulaki osa YK:n vammaissopimuksen toimeenpanoa. Saavutettavuusvaatimukset. Aluehallintovirasto. 29.11.2019. https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/digipalvelulaki-osa-ykn-vammaissopimuksen-toimeenpanoa/ Viitattu: 6.4.2022.

Invalidiliitto. Saavutettavuus. https://www.invalidiliitto.fi/esteettomyys/saavutettavuus Viitattu 7.4.2022.

Juhila, Kirsi 2018. Aika, paikka ja sosiaalityö. Tampere: Vastapaino.

Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190306

Last modified: 3.12.2022