Opintojen aloittaminen ja saavutettavuus

Yleinen

Oppilaitoksen tyhjä tietokoneluokka. Paljon pöytiä ja tietokoneita. Luokan edessä on videotykki ja valkokangas.

Nyt on se aika vuodesta, kun moni aloittaa opiskelun uudessa oppilaitoksessa ja koulutusohjelmassa. Olemme keränneet kokemuksia hankkeeseen osallistuvilta, joilla on tuoreessa muistissa uusien opintojen aloittaminen. 

Tähän tekstiin on haastateltu hankkeeseen osallistuvaa nuorta. Hän on aloittanut hiljattain opiskelun ammattikorkeakoulussa, sosiaalialan opinnoissa. Sosiaaliset tilanteet aiheuttavat hänelle ahdistusta, mikä on tuonut omia haasteitaan opintojen aloittamiseen.  

Opintojen aloittaminen etäopiskeluna

Sinulla on ensimmäiset puoli vuotta opintoja takana. Millaisia kokemuksia sinulla on opintojen aloittamisesta? 

“Ihan se alku oli vähän semmonen shokki. Et kun aloitettiin siellä Zoomissa, niin mä en ollu tottunu sitä käyttämään korona-aikana mitenkään. Mulle se oli jotenkin vaikeempaa silleen, et siinä on se kuva ja ääni. Et se jotenkin ahdistaa enemmän ku livenä. Sillon ahdisti ne kaikki – kun oli jotain semmosia esitelmiä, niin ne oli ihan hirveitä. Et sitten livenä ne onnistuu vähän paremmin. Kyl ne jotenkin jännittää edelleen. “

Millä tavoin opettaja tai ohjaaja voisi lievittää verkkoympäristössä sitä, jos joku osallistujista ahdistuu helposti sosiaalisissa tilanteissa? 

“Mun mielestä se vois olla vapaaehtoista, että haluaa pitää sitä kuvaa siinä [kameraa päällä]. Se ainaki mulla lisää semmosta itsetietosuutta, et kun on livenä, niin ei nää ite et miltä näyttää. Ei stressaa se. Et sit siihen tulee vielä se lisä-elementti, niin sit se jotenkin ahdistaa vielä enemmän. “

Onko verkkoympäristössä muita tekijöitä, jotka voivat laukaista sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää jännitystä?

“No ehdottomasti jos on viel joku iso Zoom, 50 osallistujaa siellä, ja sit sun pitää pitää joku esitelmä. Sä et nää niitä. Se on vähän semmonen outo olo, et on vähän yksin siinä estradilla. No, miten tota voi helpottaa. Mun mielest ne on ollu ihan hyviä, et on ne pienemmät ryhmät. Et laitetaan niihin breakout-roomeihin. Ne ei oo yhtään niin paha. Siit tulee myös enemmän semmonen vuorovaikutuksellinenkin sit, jos siinä on esim. neljä ihmistä. Tulee jotenkin semmonen välittömämpi olo ku et on se iso ryhmä. “

Pystyykö opetushenkilöstö jotenkin valmistamaan osallistujia siihen, millaisia videopuhelu-tapaamiset ovat?

“Kai siinä jotenkin just kurssin alussa olis hyvä käydä läpi niitä semmosia yhteisiä pelisääntöjä. Yhellä kurssilla se opettaja ihan painotti et ei oo mikään pakko pitää sitä kameraa. Tuli heti paljon turvallisempi fiilis. Sit joillakin oli taas silleen että ‘kamerat päälle’ niin se oli ankeempi. “

Uuden opiskelijan kohtaaminen

Millaisena koit vastaanoton, kun aloitit opiskelun? Miten uusi opiskelija voi tuntea olonsa tervetulleeksi?

“No semmonen, että ei oleta. Et kun hakee sosiaalialalle niin on heti semmonen sosiaalinen perhonen. Hyväksytään just et kaikenlaisii on tullu opiskelee. Ja kannustetaan siihen, olemaan oma ittensä. “

Tuliko sellainen olo opintojen alkaessa, että on tervetullut omana itsenään? 

“Omalla kohalla on ollu ihan positiivinen kokemus opiskelukavereista. Et niiden puolelta ei oo tullut mitään semmosta huonoo sanomista. Et ku itekin on just puhunu tosi avoimesti noista hankaluuksista niin se on varmaan auttanukin siinä et ihmiset ei oo sit olettanu niin paljon, ja on saanu sitä tukea. Mun mielestä se kynnys on isompi niille opettajille välillä sanoa. Kun ei tiedä, mitä ne odottaa ja olettaa. Ja sit tavallaan ei jaksais aina joka kurssin alussa käydä se sama keskustelu kaikkien kaa. Et se on hyvä ettei niinku oletettais mitään alunperinkään. Ei tulis niille, joilla on semmosia vaikeuksia, et pitäis erikseen mainita siitä niin et tulee vähän semmonen ‘taakka-olo’.  “

Mitä opettajan olisi hyvä huomioida, kun suunnittelee kurssia ja lähtee vetämään uutta ryhmää? Millaiset harjoitukset esimerkiksi toimivat tai mitä olisi hyvä välttää?   

“No ainakin et kertoo etukäteen mitä on luvassa. Ettei tuu semmonen, et olis joku odotus että on luento ja sit yhtäkkiä tulee semmonen kauhea et keksikää nyt tästä joku improvisaatio. Se luo semmosta turvaa, et pystyy ennakoimaan mitä tulee. Kerrotaan, mitä on suunnitteilla. Ja myös jos jollekulle tulee semmonen epämukava olo, niin voi jättäytyä pois tai voi tehä jotenkin helpomman kautta. Tai se ei oo ehkä tavoite et jättäytyis aina pois, vaan et ois joku vähän matalampi kynnys. Jos halutaan välttämättä jotain esiintymistä tai jotain sosiaalista, niin toteutettais ne semmosissa pienemmissä ryhmissä eikä koko luokalle välttämättä, ainakaan heti. Se pitää toteuttaa asteittain. Muuten se automaattinen reaktio on et ahdistaa taas. “

Mitä haluaisit sanoa uusille opiskelijoille, joilla on sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää jännitystä? 

“No mikä on mullekin tuonut jotenkin turvaa tossa alussa on et mä oon vaan ajatellu, et kyl jännittäminen helpottaa ajan kanssa, mitä enemmän niitä tekee. Ja kun mulla oli toi isokin esiintyminen, niin oli ihan hirveet paineet ja oli tosi ahdistavaa. Mä aattelin et mä saan siitä enemmän et mä meen sinne ku et jätän menemättä. Kun se vahvistaa sitä jännittämistä myös se välttely. Et vaik tuntuu pahalta niin aattelee et siitäkin on hyötyä. Ja sekin on vaan periaatteessa semmonen tunne. Et vaik siinä hetkessä siihen uskoo, niin kyl se menee myös ohi. ” 

Last modified: 15.8.2022