Saako oppia –hankkeessa on mukana lukuisia ihania opiskelijoita, jotka ovat eri vaiheissa opintojen kaarta. Jutussa tavataan Erika, jolla on meneillään yhteisöpedagogin verkkotutkinto-opinnot ja nyt kehittävä harjoittelu hankkeessa.
Hän hakeutui Humakiin opiskelemalla ensin itsenäisesti Avoimen AMK:n polkuopinnot ja siirtyi siitä verkkotutkintoon. Juttelemme hieman polkuopinnoista ja hankkeessa mukana olemisesta. Erika on kiinnostunut koulutuspolun saavutettavuudesta siirtymävaiheissa ja erityisesti opiskelijoiden keskinäisen vertaistuen näkökulmista.
Matkan alku kohti tutkintoa
Sukellamme ensin muisteloissa Avoimen AMK:n opintojen vaiheeseen, jo parin vuoden taakse. Erika kertoo itsenäisen opiskelun olleen helppoa, koska kurssit olivat mielenkiintoisia ja työn ohessa tekeminen sujui yllättävän hyvin. - Ehkä sitten loppuajasta alkoi olla vähän raskaampaa, kun tehtäviä oli niin paljon. Mutta se auttoi, että oli niin joustavaa, kun webinaarit tallennettiin ja niitä pystyi omalla ajalla kuuntelemaan, hän muistelee. – Alkuun itsenäinen tekeminen oli hiukan hankalaa, kun kyseessä oli ensimmäiset korkeakouluopinnot ja sai vähän opetella kaikkea, mutta kyllä se siitä sitten lähti.
Hyppy tutkinnon puolelle
Verkkotutkintoon Erika siirtyi erillisvalintahaun kautta opiskeltuaan polkuopinnoissa vaaditut 60 opintopistettä. Siirtymän käytännöt voivat vaihdella ja eri aikoina tutkintopaikkoja on eri määriä.
Erika toteaa, että siirtymä oli alkuun hiukan sekavaa. – Täytin sen hakulomakkeen, enkä ollut ihan varma, onko siinä sitten jotain pääsykokeita tai haastattelua. Se oli vähän epävarmuustekijä siinä. Sitten tulikin tieto, että pääsin tutkinto-opiskelijaksi, ihan suoraan. Sitten olikin ihan suht helppo siirtyä tutkinto-opiskelijaksi, kun kaikki ohjelmat ja alustat oli jo tuttuja, Erika toteaa iloisesti.
Yhdessä toteamme, että voisi olla hyvä saada selkeämpää infoa, esimerkiksi selkeä polku(kuvaus), miten siirtymä tapahtuu. Kysynkin, mitä Erika opiskelijana muuttaisi tai kehittäisi, jos voisi heilauttaa taikasauvaa. – Nooh, kyllä se on se, että saisi suorituksista enemmän henkilökohtaista palautetta. Se on kuitenkin se, mikä tsemppaa, ja kun teet jonkun kauhean ison työn.
Päädymmekin yhteistuumin siihen, että kehittyäkseen olisi kuitenkin hyvä tietää mikä meni pieleen tai erityisen hyvin.
Yhdessä toteamme, että verkko-opiskelijalle myös etänä tapahtuva työskentelymahdollisuus hankkeissa voi myös olla plussaa.
Harjoittelupaikka hanketoiminnassa
Siirrymme hankeasioihin ja kysyn, miten Erika tuli hakeneeksi Saako oppia -hankkeeseen kehittävään harjoitteluun. – No hanketyö on sellaista mikä kiinnostaa tosi paljon, monipuolista tekemistä. Sellaista, missä ehkä sitten toivoo joskus itsekin pääsevänsä työskentelemään. Eli kehittämistyötä, uuden kokeilua ja miettimistä, Erika vastaa. Yhdessä toteamme, että verkko-opiskelijalle myös etänä tapahtuva työskentelymahdollisuus hankkeissa voi myös olla plussaa.
Hankkeissa me ohjaajat monesti mietimme, että miten opiskelijoita saataisiin mukaan toimintaan, (ja millä tavalla mahdollisuuksista kannattaisi mainostaa). Teams ei aina tunnu tavoittavan. Kysynkin Erikalta, millainen ajatus tai mitä esitietoja hänellä oli Saako oppia -hankkeesta.
– Hmm, tulikohan se ehkä siitä mainoksesta mikä laitettiin. Ja sitten meidän opintoryhmän Whatsapp-ryhmässä keskusteltiin jotakin harjoittelupaikoista. Totesin, että tää ainakin kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Sitä kautta sitten lähdin, Erika muistelee.
Erikan harjoitteluun on liittynyt jo monenlaisia tehtäviä. – Olen tehnyt muun muassa opintojen kaaren aikaisen tukitiedon etsintää Teamsistä, ja mallintanut erilaisia tukipalveluja, mitä on löydettävissä, Erika muistelee.
– Olen myös kartoittanut Avoimen AMK:n opiskelijoiden ajatuksia tiedon ja tuen tarpeista. Suuntaa antavien vastausten pohjalta suunnittelin myös vertaistoiminnallista yhteispäivystystä Avoimen AMK:n opiskelijoille, vaikka näihin sitten ei saatu juurikaan osallistujia.
Hanketoiminnassa kokeilukulttuuri on ytimessä
– Olenkin nyt huomannut, että jos joku juttu ei toimi suunnitellusti, niin sitten siihen pitäisi keksiä joku ehkä sellainen muu saavutettavampi tapa. Että se ei olisi esimerkiksi niin aikaan sidottu, Erika toteaa. – Kartoituksen pohjalta uskon kuitenkin, että sitä (vertaistuen) tarvetta opiskelijoilla on. Mutta mikä se on sitten se toimintatapa, jolla sen toteuttaisi. Mikä olisi se tapa, jolla tavoittaisi sen kohderyhmän, jonka toivoisi tavoittavansa, Erika pohdiskelee.
Tämä Erikan kuvaus onkin hanketoiminnan ydintä. Tutkaillaan jotakin ilmiötä, etsitään tietoa tai kokemuksia, kokeillaan jotakin toimintaa ja arvioidaan toimiko se, tai kehitetään sitä edelleen.
Yhdessä juttelemme siitä, että varsinkin tukimuodoista puhuttaessa on mahdollista, että se vain tuntuu liian “erilaiselta”. Kenties ei ole helppoa tunnistaa itseänsä sellaiseen tilanteeseen, missä pitäisi ehkä todeta, että “mä ehkä tarvitsisin jeesiä”. – Se on kyllä tosi mielenkiintoista, että pitäisikö sen olla sitten täysin anonyymiä. Niin että pystyisi osallistumaan – näitä täytyy miettiä, sanoittaa Erika upeasti.
Tukitoimien mallinnus
Palataan Erikan mainitsemaan mallinnukseen. Mistä oikein on kyse? – No se lähti siitä, että tein sinne Googlen Jamboardiin sellaisen jatkumon, mikä lähti siitä Avoimen AMK -opintojen vaiheesta. Sitten oli se tutkintoon hakeutumisen vaihe, sitten tutkinnon aikaiset tukitoimet, sekä Humakin omat ja ulkopuoliset tukitoimet ja -mahdollisuudet. Ja sitten oli se valmistumisvaihe. Etsin sitten Teamsista ensin erilaisia tukitoimia, kartoitin vuoden ajalta, että mitä kaikkea sitten missäkin vaiheessa on ollut, mistä voi saada sitä tukea. Sitten kokosin sen Thinglinkiin mallinnuksena, Erika kuvailee.
Tässä kohtaa en malta olla kysymättä, tuntuiko ihan helpolta bongata kaikki mahdollisesti mainitut tukijutut Teamsistä.
Erika miettii hetken. – Täytyy sanoa, että mä itse aika vähän oon sitä (Teamsiä) käyttänyt, niin ne olivat aika vieraita minulle. Tai ne ei ollut jäänyt mieleen, kun olen silloin tällöin siellä käynyt. Silloin ei kyllä ollut hirveän monesta tietoinen – se on omasta aktiivisuudesta kiinni.
Mitä seuraavaksi?
Haastattelun lopuksi kysyn suosittelisiko Erika hankeharjoittelua opiskelukavereille. – No kyllä mä suosittelisin, onhan tää tosi monipuolista tekemistä. Hanketyö kuitenkin tulevaisuudessa on aika pitkälti semmoista, mihin yhteisöpedagogi helposti voi työllistyä. Ja sitten on sekin näkökulma tosiaan, että voi sitten sen opinnäytetyön linkittää tähän!
Erika onkin päättänyt kehittävän harjoittelun jatkeena tehdä meille opinnäytetyönsä. Sen näkökulmaksi valikoitui verkko-opiskelijoiden vertaistoiminnallisen tuen toiveet ja tarpeet verkko-opiskelijoiden näkökulmasta. Kaksi kehittämispajaa on jo pidetty ja lisää aineistokeruuta on luvassa. Hankkeessa odotammekin jo innolla havaintoja. Olemme erittäin iloisia Erikan, ja kaikkien muidenkin opiskelijoidemme mukanaolosta!
Tutustu mallinnukseen: Millaisia tukimuotoja ja ohjeita on (Humakin) opiskelijalle löydettävissä?
Erika teki mallinnukseen myös lukuisten ohjemateriaalien ja viestien läpikäyntiä ja sen jälkeen työsti Thinglinkiä mahdollisimman saavutettavaksi kokonaisuudeksi. Siitä käy ilmi opintokaaren eri vaiheet ja hänen havaitsemiaan tukimuotoja Humakin opiskelijana. Kuvion ei ole tarkoitus olla 100 % kattava, vaan tuoda Humakin opiskelijan näkökulmaa siihen, mikä kaikki löytyy suht helposti, kun jaksaa selailla ohjeita ja viestintäkanavia.
Voit tutustua Erikan Thinglink-mallinnukseen kahdella tavalla:
- Perusmuotoinen Thinglink -kuvio aukeaa selaimeen LINKISSÄ.
- Lisäksi: Voit kokeilla käyttää vaihtoehtoista helppokäyttöisyyslinkkiä (aukeaa myös selaimeen). Materiaalin LINKKI.
Haastattelija: hankkeen digikehittäjä Heidi Odell
Haastateltava: yhteisöpedagogiopiskelija Erika Snellman
