Olen huomannut omassa opiskelijan arjessani, tai aloittaessani uudessa koulussa, että näkövammaisen astuessa koulun ovista sisään tai ottaessa yhteyttä kouluun ensimmäistä kertaa kertoakseen näkövammastaan, ensimmäinen kohtaamani reaktio, on hämmennys uudessa tilanteessa.
Kohtaamiset sujuviksi
Olen pohtinut tätä aihetta kohdattuani hämmentyneitä opettajia useaan kertaan. Tulin siihen tulokseen, että haluan auttaa tekemään omista kohtaamisistani, mutta myös muiden opiskelijoiden sekä opettajien yhteistyöstä helpompaa ja sujuvampaa. Tässä on pieni vinkkilista, jossa on hyödynnetty minun, mutta myös muiden näkövammaisten tuttavieni kokemuksia. Sitä voi hyödyntää koulujen ja oppilaitosten lisäksi oikeastaan missä tahansa kohtaamistilanteissa.
Puhu näkövammaiselle itselleen
Näkövammaisen ja sinun yhteistyötä helpottaa se, että puhut näkövammaiselle itselleen. Ei siis koskaan niin, että puhut näkövammaista henkilöä koskevia asioita esimerkiksi tämän avustajalle tai vaikkapa luokkatoverille, jonka kanssa näkövammainen tekee ryhmätyötä.
Kun kohdistat puheesi suoraan henkilölle, jota asia koskee, et tule puhuneeksi näkövammaisen ikään kuin yli ja ohi, vaan kommunikointiyhteys alkaa ja säilyy hyvänä molemmille osapuolille. Näin näkövammainen tulee kuulluksi omana itsenään.
Turvallinen liikkuminen opastusotteessa
Oikea tapa opastaa on tärkeää huomioida, jotta liikkuminen on turvallista. Turvallinen opastus tapahtuu niin, että opastettava ottaa opasta tämän kyynärpäästä kiinni ja kulkee hieman oppaan jäljessä. Näin näkövammainen ehtii huomata mahdolliset portaat ja kynnykset.
Portaista ja kynnyksistä kannattaa myös kertoa opastettavalle. Kapeista paikoista on hyvä myös sanoa ääneen. Tällöin näkövammainen tietää kulkea ihan takanasi törmäyksen välttämiseksi.
Opaskoiran mukana olo ja oikea huomiointitapa
Mikäli näkövammaisella on mukanaan opaskoira, on hyvä tietää miten toimia. Opaskoiran ollessa töissä siihen ei saa kiinnittää mitään huomiota, jottei opaskoiran keskittyminen häiriinny. Tämä tarkoittaa, että opaskoiraa ei saa katsoa, koskettaa tai sanoa sen nimeä ääneen, jos se on mahdollista välttää, jotta keskittyminen säilyy.
Kun opaskoiralta otetaan työvaljaat pois, sitten sitä saa silittää ja huomioida.
Muista myös, että sinun ei tarvitse opastaa silloin, kun opaskoira opastaa näkövammaista. Opaskoira nimittäin seuraa sinua ja vie käyttäjänsä turvallisesti paikkaan, jonne olette menossa. Kun opaskoiralta otetaan työvaljaat pois, sitten sitä saa silittää ja huomioida, eli ihan ilman rapsutuksia kohtaamisesta ei yleensä tarvitse selvitä.
Konkretia mukaan kohtaamiseen
Konkretia on erittäin hyvä, joskaan ei aina helppo sujuvan kohtaamisen työkalu. Alussa varsinkin saattaa olla vaikea muistaa kuvailla riittävästi kuvia, tai muistaa kertoa tarpeeksi informaatiota ääneen. On tärkeää myös muistaa, että puheenvuoron antaminen vain henkilöä osoittamalla ei riitäkään. Tulee sanoa henkilön nimi ääneen tai koskettaa näkövammaista esim. olkapäälle, jos ette tunne toisianne vielä nimeltä ja näkövammainen on paikalla ilman avustajaa. Nämä keinot kun oppii, yhteistyö on sujuvaa ja kaikki osapuolet tietävät mitä tapahtuu ja missä mennään.
Näkövammainen opiskelija on opiskelija muiden joukossa
Vaikka näkövammaisen henkilön kohtaamisessa on muutama asia, jotka on hyvä tietää, kannattaa muistaa aina se, että virheitä ei ole ja kysyminen on enemmän kuin suotavaa. Näkövammaiset ovat pääasiassa erittäin avoimia persoonia ja haluavat tehdä kohtaamisistaan mahdollisimman helppoja ja tavallisia. Siksipä haluankin muistuttaa vielä kerran siitä, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Toki tässäkin maalaisjärjen käyttö on sallittua.
Mikäli näkövammaisella ei ole lisäksi esim. liikuntavammaa, usein miten hän pystyy kulkemaan esim. portaissa ongelmitta. Vaikka näköä ei ole, muut aistit korjaavat puutetta parhaansa mukaan ja mikäli kyse ei ole liikuntavammasta, silloin portaiden kulkeminen kyllä sujuu. Mainitsen tämän portaiden kulkemisen siksi, että jostain syystä se on yksi yleisimpiä kysymyksiä, joita näkövammainen kohtaa.
Näkövammaiset ovat yksilöitä siinä missä kaikki muutkin
Jokainen on yksilö ja jokaisella yksilöllä on omat tarpeensa, niin myös näkövammaisilla. Tässä listassa mainitut asiat ovat yleispäteviä, mutta poikkeuksiakin voi olla. Siksipä annan vielä viimeisen vinkin, jotta näkövammaisen ja sinun yhteistyö toimisi mahdollisimman hyvin. Vinkki tulee tässä:
Aina ensimmäiseksi kysy näkövammaiselta uudessa tilanteessa: “Miten juuri sinä haluat, että toimitaan?” Näin yleisistä toimintatavoista huolimatta yksilölliset tarpeet tulevat huomioiduiksi. Näkövammoja nimittäin on monia erilaisia. (Ei vain sokea ja melko hyvin näkevä). Näkövammatyyppien kenttä on todella laaja. Siksi yksilöllisten tarpeiden kysyminen ja huomiointi on tärkeää, jotta jokaisella olisi hyvä olla.
Toivotan mukavia hetkiä kohtaamisissa!
Kirjoittaja: yhteisöpedagogiopiskelija Tessa Koponen, joka toimii mukana Saako oppia -hankkeessa.
Katso myös Insta-tiliimme Tessan tekemä kuvaus opaskoiran saamiseen liittyvistä ajatuksista.
