Opiskelun aloittamisen saavutettavuus: kokemuksia ensimmäisiltä viikoilta

Yleinen

Mustan ja harmaan sävyinen maisema, jonka taustalla näkyy lohkoja. Lohkoista tulee valoa. Kuvan keskellä on nuori naisoletettu, jolla on silmät kiinni. Hänen ilmeensä vaikuttaa väsyneeltä tai surulliselta.

Tarinassa puhuu Saako oppia -hankkeessa oleva nuori. Kutsumme häntä tässä tarinassa osallistujaksi. Tapasimme hänen kanssaan 16. syyskuuta 2022. Hän kertoo kokemuksistaan opiskelujen alkutaipaleelta, sillä hän on tänä syksynä aloittanut opiskelun ammattikorkeakoulussa.

Orientaatioviikko

Osallistujan opiskelu oli haastatteluhetkellä alkanut muutamia viikkoja sitten. Kysyimme, millaisia kokemuksia hänellä on orientaatioviikolta. Saiko hän hyvin tukea opintojen aloittamiseen?

Osallistuja kuvaili opintolinjaansa ”mustaksi lampaaksi” muihin koulunsa opintolinjoihin verrattuna. Se johtui siitä, että orientaatio ei sujunut niin hyvin kuin olisi pitänyt. Tutor-opettaja oli sairastumisen vuoksi koko orientaatioviikon poissa, jonka vuoksi muut opettajat olivat joutuneet paikkaamaan häntä. Yksi paikkaavista opettajistakin oli ylityöllistettynä yhden päivän, eikä häntä voinut tavoittaa. Tämän vuoksi orientaation ajalta oli paljon tietoa, joka ei välittynyt kaikille opiskelijoille.

Suuri osa ryhmän opiskelijoista ei ilmoittautunut kursseille, koska siitä ei ollut tiedotettu ajoissa orientaatioviikolla. Ryhmälle ei myöskään näytetty miten kurssi-ilmoittautuminen tapahtuu. Ilmoittautumisaika ehti umpeutua, koska se oli avoinna vain viikon orientaatioviikon jälkeen. Myös muiden verkkoalustojen käyttö on koettu vaikeaksi. Opiskelijoita ei ollut ohjeistettu, miksi he eivät pääse käyttämään Teamsia, Googlen alustoja tai Adoben ohjelmia. Lopulta osallistujan vanha tuttu samasta koulusta opasti miten käyttöoikeuden järjestelmiin saa.

Osallistuja on onnellinen, että hänen ryhmänsä on melko pieni, ja ensimmäisen vuoden opinnot ovat tapahtuneet vain heidän kesken. Ei tule eri ryhmien kanssa ristiin opiskelua tai runsaasti vieraita kasvoja. Se helpottaa esimerkiksi kursseille ilmoittautumisessa, kun iso osa opinnoista on pelkästään osallistujan ryhmälle suunnattuja.

Opetuksen koettu saavutettavuus

Kysyimme myös, millaisia kokemuksia osallistujalla on opetuksen saavutettavuudesta. Ovatko opettajat huomioineet saavutettavuutta ja onko heiltä voinut saada tukea?

Tutorit kertoivat opettajille, että olisi hyvä, jos kurssien alussa nimenhuudon yhteydessä tarkistettaisiin, millä nimellä kukin haluaa tulla kutsutuksi. Kaikki muut opettajat ovat tätä hyvin noudattaneet, mutta osallistujan mukaan yksi lehtori ei valitettavasti ole tätä huomioinut, vaikka viesti on varmasti tavoittanut hänet. 

Yksi hyvä kokemus on opettajasta, joka orientaatioviikolla keskusteli osallistujan ryhmän kanssa, millaisista lähtökohdista jokainen tulee opiskelemaan ja millaisessa ympäristössä oppii parhaiten. Osallistuja kertoi silloin, että on pelottavaa olla sellaisen äärellä, mihin on omasta tahdostaan hakeutunut, eikä esimerkiksi vanhempien odotusten määrittelemänä. Opettaja otti tästä koppia ja jakoi oman kokemuksen, jossa painottui oman hyvinvoinnin tärkeys. Hän painotti mielenterveydestä ja omasta jaksamisesta huolehtimista.

Taloudellinen ja tekninen saavutettavuus

Osallistuja opiskelee alaa, jota ei tehdä fyysisillä taidevälineillä. Heidän opinnoissaan digivälineet ovat keskeisessä asemassa. 

Koulussa tuntuu olevan oletus, että jokaisella opiskelijalla on oma kone. Osallistujalla on vanha kannettava, jossa ei toimi kamera eikä mikki. Sillä pystyy katsomaan ja kuuntelemaan sarjoja ja musiikkia, mutta siihen se jääkin eli toisin sanoen itsellä ei ole etämahdollisuutta. Etäopetuksen kannalta on onneksi joustavaa niille, ketkä voivat. Koululla ei ole mahdollista antaa lainaksi kannettavaa muuta kuin kampuksen alueella neljäksi tunniksi kerrallaan. Koska omaan alaan liittyy monenlaisten softien eli tietokoneohjelmien käsittelyä, opintoihin tarvitaan tietokone, joka jaksaa pyörittää raskaita ohjelmia. Osallistuja kertoo odottavansa Black Fridayn alennuksia, jotta saisi paremman koneen.

Tänä vuonna Adoben lisenssiin liittyvä opiskelijoiden hinta nousi. Maksulliset lisenssit laittavat opiskelijoita eriarvoiseen asemaan. Osallistuja pohtii, olisiko ollut parempi opiskella IT-alalla, jossa tarvittavat ohjelmistot ovat ilmaiseksi käytettävissä. Koulun koneissa on kaikki tarvittavat sovellukset ja niiden lisenssit. Kampus ei ole viikonloppuisin auki. Tämä rajoittaa projekteissa etenemistä, jos tekee vain koulun koneella.

Osallistuja kertoi olleensa varautunut koneen hankkimiseen, muttei muihin kuluihin. Esimerkiksi kotikäyttöön olevasta Adobe-lisenssistä, joka on kuitenkin alan standardi. Osallistujan alalla käytetään myös kalliita varusteita. Niiden hankkimista ei edellytetä, mutta osallistuja kertoo, että olisi helpompaa, kun olisi omat, joita voisi rauhassa oppia käyttämään. Osallistuja myös kokee, ettei halua poiketa joukosta, vaikka raha on ongelma. Mitä pidemmälle opinnot ovat edenneet sitä useammalla linjan opiskelijalla on kyseiset välineet hankittuna. Kyseiset välineet maksavat käytettynäkin yli 300 euroa. Teknologiaa, missä näitä käytetään, lisääntyy opintojen edetessä.

Ehkä yleisesti ottaen teknologiaan liittyy häpeää. Häpeä on ehkä liian vahva sana, mutta kuvaa osallistujasta parhaiten sitä tunnetta, kun ei omista samanlaisia välineitä kuin muut. Osallistuja ei myöskään ole opinnoissaan käytettävien välineiden ympäröimä, niin että ymmärtäisi niitä, osaisi niitä käyttää tai olisi luontevaa tutkia, miten joku toimii.

Tulevaisuus

Kysyimme vielä, millä fiiliksillä osallistuja jatkaa syksyä. Millaisia toiveita hänellä on erityisesti opintoihin?

Syksyltä odotetaan rutiinia ja otteen saamista digitaalisesta maalaamisesta. Osallistujalla on myös toive yhteisöllisyyden lisääntymisestä: siitä, että kaikki auttaisivat toinen toisiaan enemmän. Osallistuja kertoo kuinka aikaisemmat vuosiluokat ovat jo auttaneet paljon, ja yksi heistä opettaakin osallistujan ryhmälle uuden sovelluksen perusteita. Yhteisöllisyyttä siis on jo, mutta osallistuja kertoo, että olisi mukavaa tutustua muihin lisää ja kuulla millaisista lähtökohdista opiskelijat ovat tulleet opiskelemaan alaa.

Osallistuja on ollut positiivisesti yllättynyt, että koulussa on hiljainen tila, jonne pääsee tarvittaessa vetäytymään. Se on huone, missä ei kuulu ääntä eikä siellä saa kuunnella musiikkia. Toisaalta, jos omaa kehoa pitää oikeasti rauhoittaa (tulee vaikka paniikki tai itku), niin siihen se huone ei täysin sovellu.

Onneksi luokassa on avoimesti puhuttu mielenterveydestä ja neuroepätyypillisyydestä sekä sen mahdollisuudesta. Kun osallistuja on jutellut ryhmäläistensä kanssa, niin ryhmästä melkein puolet on sukupuoli-identiteetiltään non-binary. ”Ajatella; kerrankin melkein voitaisiin olla enemmistö!”

Last modified: 22.11.2022